HYVÄ IHMINEN: EPILOGI

Näyttely Tampereen Vapriikissa

Vuonna 2018 saavuin Berliiniin tutkimaan äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousua. Päärautatieaseman edustalla valtava rasistinen mielenosoitus vastaanotti tulijat. Saksan nykyisten ja keisarikunnan aikaisten lippujen meri oli hätkähdyttävä näky. Moni tietää, ettei Saksassa ole tapana liehutella lippuja. Äärioikeistolaisten ja oikeistopopulistien mielenosoituksessa liput liehuivat ja niiden yllä valtava banderolli julisti poliitikkojen vaihtoa väestönvaihdon sijaan. Huutojen viesti ei jäänyt epäselväksi: ”Hau ab!” ”Häivy!”

Tuolloin viisi vuotta kestänyt oikeudenkäynti äärioikeistolaista terroristiryhmää Nationalsozialistische Untergrundia (NSU) kohtaan oli juuri päättynyt. Koko maa oli seurannut prosessia henkeään pidättäen. NSU oli saatu kiinni vasta sen jälkeen kun ryhmä oli vuosien 2000 -2011 aikana ehtinyt tehdä 10 rasistista murhaa, pommi-iskuja ja ryöstöjä, Kiinnioton yhteydessä ryhmän johtajatriosta kaksi ehti tappaa itsensä, mutta yksi vangittiin. Viiden vuoden oikeusprosessin jälkeen Beate Zschäpe tuomittiin 11. Heinäkuuta 2018 elinkautiseen.

Tämä ei ollut pelkästään Saksan juttu. Äärioikeiston ja oikeistopopulistien verkostot ovat ylikansalliset. Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivik lähetti Zschäpelle vankilaan kirjeen, joka oli osoitettu natsimorsiamelle. Breivikin manifestissa puolestaan lainattiin eduskuntamme puhemiehenä toimivan Jussi Halla-ahon kirjoituksia.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, äärioikeistolaisuus ja juutalaisvastaisuus eli antisemitismi ovat jatkaneet kasvuaan Saksassa ja tulleet entistä näkyvämmäksi myös Suomessa. Gazan sodan alkaminen lokakuussa 2023 on lisännyt  antisemitismiä räjähdysmäisesti ja mutkistanut tilannetta entisestäään.

Selvitän hieman, mistä on kyse.

Ensiksi äärioikeisto. Saksassa on yleisesti tiedetty, että äärioikeisto valmistautuu päivään X, jolloin valtion rakenteet romahtavat ja äärioikeisto ottaa vallan. Tiedossa on myös, että äärioikeiston joukoissa on ihmisiä sekä poliisista että armeijasta. Poliiseja löytyy myös äärioikeistolaisesta NSU2-ryhmästä, joka on perustettu jatkamaan edeltäjänsä rasistista terrorityötä. Suomessakin äärioikeiston olemassalo in ollut selvää jo kauan. Rikoksia vain ei ole virallisesti tuomittu äärioikeiston terroritekoina. Vasta lokakuussa 2023 näin tehtiin, kun rotusotaan valmistautuneet uusnatsit  tuomittiin äärioikeistolaisesta terroriteosta.

Sitten juutalaisvastaisuus. Juutalaisten tunnus Daavidin tähti on alkanut merkitä osalle Palestiinan puolustajista siionismia, joka rinnastuu fasismiin.  Tässä kohtaa on olennaista alleviivata, että juutalaisuus ei ole siionismia, juutalaiset eivät ole Israel. Berliinissä synagogien turvatoimia on kiristetty entisestään. Juutalaisille antisemitismi on ollut siellä arkea aiemminkin, sillä koko kaupunki on ollut NO GO -aluetta. Nyt ollaan kuin palattu ajassa taaksepäin, aina kolmannen valtakunnan aikoihin asti: Antisemitististen rikosten määrä Berliinissä on hypännyt pilviin. Daavidin tähtiä maalataan juutalaisten kotien seinille, samoin hakaristejä. Juutalaiset saavat uhkauksia ja heihin kohdistuu suoraa väkivaltaa. Keskitysleireille vietyjen juutalaisten asuinpaikoista muistuttavia kompastuskiviä on töhritty ja tärvelty.  Antisemitismi ulottuu kaduilta kouluihin ja yliopistoihin. Koululaisten kokemasta antisemitismistä on raportoitu Suomessakin.

Olennaista on, ettei antisemitismi ole enää vain äärioikeiston juttu.  Heti perään on todettava, että äärioikeiston toiminnan keskiössä on rasismi maahanmuuttajia kohtaan. Erityisesti antisemitistisistä rikostapauksia raportoidaan Berliinin Neuköllnistä, jossa paljon muslimiväestöä. Suuria Pro Palestiina –mielenosoituksia pyrittiin poliisin toimesta rajoittamaan osin antisemitismiin vedoten.  Yksi mielenosoituksen   kyltti julisti ”Free Palestine from German Guilt”.

Siinä viitataan Saksan syyllisyydentuntoon. Toisen maailmansodan ja holokaustin käsittelystä Saksa on saanut epävirallisen tittelin muistamisen maailmanmestarina. Syyllisyydentunto on tarkoittanut nyt järkkymätöntä Israelin tukea, vaikka Hamasin sijaan kohteena on koko siviiliväestö. Aluksi Saksa kieltäytyi allekirjoittamassa YK:n päätöslauselmaa, joka vaati välitöntä humanitaarista tulitaukoa Gazaan.  Allekirjoituksesta kieltäytyi aluksi myös Saksan entinen aseveli Suomi, jonka vapaaehtoiset sotilaat taistelivat Hitlerin SS-joukoissa toisessa maailmansodassa.

Tällä hetkellä Suomen ja Saksan tilanne on samanlainen myös siinä suhteessa, että molemmissa maissa maahanmuuttokriittinen oikeistopopulistinen puolue on noussut maan toiseksi suurimmaksi.

Yhteistä ovat kansallismieliset ja konservatiiviset arvot. Erona se, että vain Suomessa oikeistopopulistit on otettu mukaan hallitukseen.

Suomen valtiovarainministeri Riikka Purran  (PS) avoimen rasistiset kirjoitukset nousivat kesällä otsikoihin. Purra pyysi lopulta anteeksi “15 vuoden takaisia” kirjoituksiaan Jussi Halla-ahon Scripta-blogissa.  Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (PS) erosi tehtävästään äärioikeistokytkösten ja natsisymboleilla vitsaillun noustua julkisuuteen. Ennen kohua hän ehti vuosia ajaa valtion budjettiin määrärahaa ”tasapuolisen historiantutkimuksen edistämiseen”.  (Veljesapu on kieltäytynyt yhteydestä Junnilaan.)  Samoin yhteydestä kieltäydyttiin kun kansainvälisesti tunnettu uusnatsipäällikkö poseerasi valokuvassa Bryggeri Helsingissä. Asioita vain tapahtuu.

Vuonna 2020 Saksan korkein oikeus luokitteli Björn Höcken johtaman AfD:n ”siiven” äärioikeistolaiseksi.  AfD lakkautti siiven, mutta sen jäsenet toimivat edelleen puolueessa. Suomessa taas kansallisen itsetunnon ja kansan, kielen ja kulttuurin suojelijaksi julistautuneen äärioikeistolaisen Suomen Sisun toimijoita vaikuttaa nyt Perussuomalaisten johdossa ja moni Sisun moni sisun tavoitteista, kuten maahanmuuton tuominen poliittiseen keskusteluun on saavutettu.

Saksassa on menty tätäkin pidemmälle. Hiljattain tutkivat journalistit paljastuvat Saksan Potsdamissa äärioikeiston ja AfD:n jäsenten salaisen kokouksen, jossa suunniteltiin miljoonien maahanmuuttajien poistamista maasta. Tästä seurasivat valtavat milenosoitukset AfD-puoluetta vastaan ympäri maata. Genze Berlin Hasst die AfD. Koko berliini vihaa AfD:tä.

Pitäisikö Suomen oppia jotakin Saksan tilanteesta?

Saksassa natsimenneisyyttä ja holokaustia on käsitelty ansiokkaasti.  Se ei ole kuitenkaan ollut itsestään selvää. Eikä ole.

AfD haluaa tähän muutoksen: radikaalisiipeä johtanut Björn Höcke kutsuu Berliinin keskustassa olevaa holokausti-muistomerkkiä häpeän merkiksi pääkaupungin sydämessä. Puolueen kunniapuheenjohtaja Alexander Gauland on peräänkuuluttanut holokaustin käsittelyn vähentämistä ja Saksan kunniakkaan historian opetuksen lisäämistä. Päämääränä on kasvattaa häpeilyn sijaan ylpeitä nationalisteja.

Suomessa ollaan holokaustin käsittelyn suhteen takamatkalla, mutta torjuntareaktio on yhtäläinen. Vuonna 2019 kansallisarkisto julkaisi valtioneuvoston tilaaman selvityksen, jossa todettiin että suomalaiset ss-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti juutalaisten, muiden siviilien ja sotavankien surmaamiseen osana saksalaista SS-sotilasjoukko-osastoa. 81 SS-miesten perillistä vaati “häpäisevän” selvityksen oikaisemista. Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva sai tappouhkauksia. Tappouhkauksia ovat saaneet myös kaikki kriittistä historiankirjoitusta edustavien teosten kirjoittajat.

Sauli Niinistö totesi kansallisarkiston tutkimuksen julkaisemisen jälkeen, että päätökset tehdäään ajassaan. Näin hän ymmärsi aikanaan SS-vapaaehtoisiksi lähteneiden suomalaissotilaiden ratkaisua. Aika oli silloin toinen: Hitlerin noustua Saksan johtoon, moni maa seurasi Saksan nousua vaikuttuneena. Kansallissosialistien propagandan suurnäytös olivat 1936 olympialaiset, joita oli seuraamassa Suomen valtionjohtoa, joka solmi asevelisopimuksen Saksan kanssa. Kun sota päättyi ja holokausti tuli lopulta tuli kaikkien tietoon, moni aikalainen sanoo, ettei tiennyt.

Holokaustin muisto hapertuu myös ilman näitä yrityksiä. Enää ei ole jäljellä moniakaan tuon ajan eläneitä. Moni nyt elävistä ei edes tiedä mikä holokausti on.

Holokausti on kuuden miljoonan juutalaisen järjestelmällinen joukkomurha, jonka kansallissosialistinen hallitus Hitlerin johdolla toteutti.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksassa todettiin painokkaasti, ”Nie wieder”. Ei koskaan enää.

Holokaustiin osallistui myös suomalaisia sotilaita. Sauli Niinistön lainaus sopii tähänkin: päätökset tehdään ajassaan. Tässä ajassa päätettävä asia on:

Miten estää se, ettei se mikä kerran tapahtui, tapahdu enää uudelleen?

Täydellinen moraalikato on ollut kerran mahdollista Saksassa.

Kielellä oli siinä suuri rooli. Saksalainen kielitieteilijä Victor Klemperer osoitti tutkimuksellaan kolmannen valtakunnan kieli miten natsien kieli ujutettiin yleiskieleen. Radikaali oikeisto pyrkii nyt samaan: vaikuttamaan ihmisten ajatteluun kieltä muokkaamalla.

Saksassa natsisymbolit kiellettiin heti toisen maailmansodan jälkeen, mutta Suomessa kieltoa vasta tutkitaan. Ovatko symbolit tyhjentyneet merkityssisällöstään? Voidaanko loputtomasti sanoa, etteivät natsisymbolit merkitse Suomessa samaa kuin muualla maailmassa?

Kuten Saksassa, voimme todeta seuraavaa: me emme ole syyllisiä, mutta meidän vastuullamme on, miten tapahtumat kohdataan ja muistetaan.

Jälkisanat. Tässä on Vapriikissa 2.2. – 31.5.2024 esillä olevan näyttelyymme kirjoittamani epilogi, jonka pohjalta pidin päivitetyn puheen näyttelyn avajaisissa Tampereella 2.2. Sittemmin Israelin osalta totean., että kansanmurhan kohteeksi joutuneet tekevät sen itsekin. Jokainen voi itse päätellä, onko se oikein.